Lasten suusta..Ison kirjan mukaan lasten suusta kuuluu totuus. No, useimmiten lasten suusta kuuluu hauskoja sutkautuksia tai suorasukaisia kommentteja. Tänne olen koonnut omien poikieni parhaat jutut. --- Mikolla oli pienenä mahaportin sulkijalihas löysä ja se aiheutti hyvin helposti tulevan oksennuksen pienimmästäkin syystä. Huomasin kaverin itsensä tottuneen asiaan, kun isi pyysi Mikon mukaan kauppaan: Ensin Mikko kävi pissillä, sitten kengät jalkaan, sitten oksentamassa ja sitten lippis päähän. "Valmit!" totesi poika totisena. --- Kun isi tuli puolitoistavuotiaan Mikon kanssa sairaalan katsomaan äitiä ja pikku-veljeä, oli se isoveljelle vakava paikka. Mikko harjasi vauvan hiuksia ja laitteli tuttia suuhun. Kun äiti sitten saatteli isin ja Mikon ovelle, vastuunsa tunteva isoveli löi käsiä yhteen ja pauhasi: "Voi hyvänen aika! Vauva unottui!" (21-vuotias Mikko käyttää tätä fraasia vieläkin, kun 19-vuotias pikkuveli pitää vaikka hakea jostakin..) --- Pyysin kaksivuotiasta Mikkoa hakemaan ryömivän pikkuveljensä pois työhuoneesta. Mikko sanoi, ettei hän saa sitä ja pyysin, että houkuttele nyt jotenkin. Tajusin houkutella -sanan olevan Mikolle uusi, kun kuulin työhuoneen ovelta: "Heppu, hou hou.." --- Samoihin aikoihin Mikko näki ensi kertaa hiihtäjän, kun naapurin poika oli ottanut sukset esille heti ensilumille. Innoissaan Mikko huusi ikkunassa: "Äiti, äiti! Tuolla poika timmotilla lumikengillä menetteli!" --- Mikko (2½ v.) pääsi ensimmäistä kertaa paistamaan makkaraa nuotiolla ja maisteltuaan totesi: "Nam, miten suolaista, vois vaikka nuolaista!" --- Samoihin aikoihin tuli uusi jäätelö, uuniomena. Mikko söi, mutta syljeskeli omenapalat kauhuissaan takaisin kippoon: "Hyi, pipulia!" --- Kun Heikki oli kolmevuotias, eräs täti kysyi, joko Heikki tietää, mistä erottaa onko joku tyttö vai poika. (Kaikkea ne tätit kyseleekin!) No, Heikki nyökytteli tietävänsä. Täti tenttasi kuitenkin, että no mistä sen sitten tietää. Heikki nosti kätensä niskaan hiusten alle ja selitti: "Jot on poika, niin on täällä niktatta temmonen kuoppa.."--- Ei ollut tainnut hetkeen olla kiivejä, kun Ville (9 v.) kysyi: "Pitääkö nää karvamandariinit kuoria?"
.. ja vähän vanhempienkin:Lisäyksenä sutkautus vähän varttuneemman suusta. Isäni on syntynyt vuonna 1925. Hänellä on aina ollut erinomainen huumorintaju ja edelleen saan nauraa joka kerran tavatessamme. Käytin 82-vuotiasta isääni kaupungin marketeissa ostoksilla. Yhtäkkiä liukuportaissa isäni sanoi: "No, älä nyt sitten lähde mihinkään juoksentelemaan." Kun katsoin ihmeissäni isääni, hän nyökkäsi liukuportaiden yläpuolella olevaan tekstiin päin: "Pyydämme vanhempia valvomaan lapsiaan liukuportaissa." --- |