Maailman parhaat löylyt!

Katajavuoren tilalla on kuusten katveessa pieni, punainen sauna. Sen ovi aukeaa vain puoliväliin, sillä lähimmän kuusen suuret juuret matkustavat polun poikki aivan oven editse. Pukuhuone on pieni ja jäljestä päin rakennettu. Sen ja löylyhuoneen välisestä seinästä näkee, että sauna on alunperin ollut keltainen. Veljeni maalaama.

Lapsena ensimmäinen sauna oli pihapiirin vanha päärakennus, satavuotiaan pihakuusen varjossa könöttävä pieni tupa. Sinne nousevat portaat ja eteisen lattia olivat lahonneet ja piti kulkea varovasti, ettei vain saanut tikkuja jalkapohjiinsa. Sauna oli niin hämärä, ettei sen lattiaa - niin kuin ei muitakaan yksityiskohtia - edes nähnyt. Minulle oli lauteella peltinen vanna.

Äidin pyykkikone toimi saunomisen ajan: jaloilla poljettiin vadeissa olevia pyykkejä, minä äidin apuna. Isompana sain pyörittää myös pulsaattorikoneen puristinta, vaikka eihän siihen lapsen voimat oikein riittäneet. Ei meille kyllä tullut juokseva vesi, mutta ei se tainnut olla ihan toimiva konekaan. Mutta oli se parempi kuin vadissa polkeminen.

Myöhemmin isä osti huutokaupasta junanvaunun ja rakensi siihen saunan. Ensimmäinen saunominen tuntui mukavalta: uusi kiuas ja vesipata, puhtaat uudet lauteet ja vaunusta tuleva tervan tuoksu voittivat helposti pelottavan saunavanhuksen. Avojaloin lumessa sisälle palatessa katselin tähtikirkasta taivasta ja puhaltelin höyrypilviä. En edes pyörtynyt saunan jälkeen, vaikka niin kävi melkein joka kerta, samoin kuin sisaruksillenikin. Olipa hyvä sauna!

Yöllä heräsin outoihin valoihin ja näin korkeiden lieskojen nuolevan junanvaunun kylkiä. Herätin isän ja äidin. Äiti lähti naapurista soittamaan palokuntaa ja isä ja me lapset ryntäsimme sammuttamaan paloa. Vesisankolliset eivät tehneet suurtakaan vaikutusta liekkeihin, mutta isä katkaisi vaunulta taloon tulevan sähköroikan, jota pitkin ahnas tuli oli siirtymässä kotiimme. Vaunussa paloi myös isän hevostarvikkeita ja äidin vaivalla keräämä ja puhdistama saavillinen puolukkasurvosta. Lopputalven kävimme saunomassa naapurissa. Äiti veti minua pulkalla puolen kilometrin matkan kotiin.

Seuraavana kesänä isä rakensi tuon saunan, missä saa maailman parhaat löylyt! Uuteen saunaan siirrettiin osittain palaneet kiuas ja pata, jotka kuhmuroineen pitävät nuo lapsuuden muistot tuoreina. Valettu lattia antaa löylyille ainutlaatuisen kaiun. Vaikka lauteet ovat jo kiikkerät ja maali ovesta rapissut, en uskalla muuttaa siellä mitään. Katuisin loppuikäni, jos remontin jälkeen maailman parhaista löylyistäkin olisi jäljellä vain muistot.