Ihan tavallinen perhe?

Isä ja äiti olivat rakennuksilla töissä. Isä oli maalari ja äiti oli päässyt rakennussiivoojaksi. Asuimme pienessä tupakeittiön ja kahden kammarin talossa, jonka isä oli rakentanut puolivalmiina ostetusta loppuun joitakin vuosia aikaisemmin. Edellinen koti ylempänä kujan varrella otettiin navettakäyttöön ja sen pihapiirin aitoissa asusteli milloin mitäkin eläimiä: kanoja, lampaita, possu, hanhia ja kalkkunoita nyt ainakin. Isällä oli aina ainakin yksi hevonen, usein kuitenkin neljä tai viisi.

Isä oli ravimies henkeen ja vereen. Sen luona kävi muita hevosmiehiä ja aika usein mustalaisia. Sitten ne kaikki puhui tosi kovaan ääneen ja kiroili paljon. Mustalaismiehet joskus sylkivät pirtin lattialle. Istuin pirtin pöydän alla tai leivinuunin päällä, oli helpompi olla pois tieltä. Joskus me lapset juostiin ympäri taloa tai pidettiin muuten ääntä. Isä istui pirtissä ja murahti. Silloin mentiin ulos.

On ilta. Äiti pyytää kuiskaten minua mukaan navetalle ja vaivihkaa me lähdetään. Äiti menee lypsylle ja minä tutkin paikkoja. Siellä on aika jännittävää, vanhat aitat ovat nyt heinälatoina ja varastoina. Orsilla roikkuu hevosenkenkiä ja sukia. Äiti tulee ja antaa pyhävaatteet jostain pussista. Sitten lähdetään pyörän tarakalla kylälle kokoukseen.

Kokous on äidin ystäväpariskunnan kotona. Minusta siellä on hienoa, paljon koriste-esineitä ja tyynyjä. Osaan laulaa mukana melkein kaikki laulut. Ne ovat kauniita. En tosin ymmärrä kaikkia sanoja, mutta laulan hartaasti "kultaiset vuoteeni", enkä hoksaa, että toiset laulavat nuoruusvuosista, kun minä mietin prinsessoita kultaisine sänkyineen. Kun muut polvistuvat rukoukseen, kellahdan isoa lattiatyynyä vasten ja hetken rukoiltuani nukahdan.

Paluumatkalla viileä kesätuuli saa taas virkeäksi. Laulan kaikki laulut, mitä kokouksessa kuulin ja keksin lisääkin. Välillä lopetan yhtäkkiä laulamisen ikään kuin olisin tipahtanut ja äiti kokeilee kädellä, olenko vielä kyydissä. Tuntuu mukavalta, kun äiti välittää ja koskettaa.

Nukkumaan käydessä itkettää ja on kumma olo. Äiti neuvoo, että Jeesukselta voi pyytää kauniita unia, jos pelkää näkevänsä painajaisia. Sanon, että jalat ovat kipeät ja äiti hieroo niitä, kunnes nukahdan. Yöllä herään siihen, että isä huutaa ja äiti tiuskii takaisin. Isä on varmaan vihainen, kun me karattiin kokoukseen. Isosiskokin herää ja menen sen viereen nukkumaan. Sitä itkettää, vaikka se on paljon isompi kuin minä.

Minulla on kolme niin isoa siskoa, että yksi asuu Helsingissä ja kaksi muutti Eilan vinttihuoneeseen vuokralle. Minäkin haluaisin muuttaa. Kerran me äidin kanssa lähdettiinkin ja muutettiin niiden kokousihmisten vintille. Niiden ulkovessa oli paljon hienompi ja lämpimämpi kuin meidän! Siinä oli ihan tiivis laudoitus, ei satanut lunta sisälle ja pöntön reuna tuntui lämpimältä, kun siinä oli styroksia. Ja siellä oli oikeata vessapaperia eikä sanomalehteä. Mutta sitten isä toi appelsiinin ja me mentiin takaisin kotiin. Minusta ei tuntunut miltään.

Isällä, äidillä ja kaikilla sisaruksilla on ihan tummat hiukset. Minulla on vaaleat, laineilla olevat enkelihiukset. Jospa minä olen eri perheestä tai eri vanhempien lapsi? Tai jos isä ei olekaan minun isä? Jos minä olen se riita, mistä isä huusi ja äiti tiuski takaisin?

Isä kävi kuntoutuksessa ja oppi siellä syömään jogurttia. Me kilpailtiin, kumpi syö jogurttipurkin puhtaammaksi. Minä nuolin reunat, että voittaisin. Seuraavana yönä näin unta, että söin läskiä ja sanoin niin kuin isäkin, että "läski on hyvvee". Me seistiin isän kanssa ihan lähekkäin ja oltiin samaa puolta. Unessa.