Viiriäinen

Viiriäinen (coturnix coturnix) on luonnossakin esiintyvä noin kottaraisen kokoinen peltokanalintu, joka Suomessa on muuttolintu. Tarhaukseen viiriäinen on jalostettu sekä munantuotannon että lihansa takia. Viiriäisiä on useita eri lajeja ja niillä vielä useampia nimiä. Jalostustyön tuloksena kehittynyttä viiriäislajia kutsutaan yleisesti japaninviiriäiseksi. Lisäksi Suomessa kasvatetaan lemmikkinä ainakin sini- eli kiinankääpiöviiriäistä, joka on maailman pienin kanalintu.

Japaninviiräinen on jalostustyön myötä yleensä kadottanut hautomisviettinsä, joten tarhauksessa sitä lisätään lähes poikkeuksetta hautomakoneella. Suomessa tarhattavassa viiriäiskannassa on ns. villi- eli riistanvärin lisäksi mm. valkeaa ja harmaata väriä sekä kullan-ruskean eri sävyjä.

Viiriäinen on aika lyhytikäinen, kana elää lemmikkinä noin kolme vuotta ja kukko hiukan pidempään. Lemmikkinä viiriäinen kesyyntyy niin, ettei enää häiriinny hoitajan läsnäolosta ja tulee uteliaana vastaan ja syömään kädestä herkkuja.  

Sukukypsyys ja sukupuolen erottaminen  

Viiriäiskana alkaa munia noin kuuden viikon iässä ja kukko saavutta sukukypsyytensä hiukan myöhemmin. Kanat ja kukot on helpointa erottaa toisistaan rakennetta ja käytöstä seuraamalla: kukot ovat pienempiä ja solakampia, ne kulkevat pystymmässä asennossa ja "kiroilevat" terävästi. Kanan ääntely on vienoa viheltelyä ja kurlutusta. Villivärisen linnun sukupuolen erottaa jo muutaman viikon iässä rinnan värityksestä: kukolla rinta on punaruskea ja kanalla vaalea mustin pistein. Sukukypsällä kukolla on noin peukalonpään kokoinen punainen patti peräaukon yläpuolella. 

Viiriäinen munii joka päivä noin kahdeksan kuukauden ikään saakka. Sen jälkeen muninta harvenee, mutta jatkuu kuitenkin jopa kaksi-kolme vuotta. Muninta-aikaa sekä linnun ikää voi pidentää antamalla sen luonnon rytmin mukaisesti pitää munintatauon talviaikaan valon määrää vähentämällä. Haudottavaksi menevät munat olisi paras olla korkeintaan 8-10 kuukauden ikäisiltä kanoilta. 

Ruokinta ja pitopaikka

Japaninviiriäisiä ei yleensä pidetä asuintiloissa, vaan tallissa tai kanalassa tai muussa ulkotilassa. Viiriäiset kestävät hyvin kylmääkin, kun ne saavat siihen asteittain tottua. Kovilla pakkasilla lämpölamppu on hyvä apu, sillä linnut voivat itse hakeutua sen läheisyyteen tarpeen mukaan.  

Viiriäisiä pidetään häkeissä siten, että samassa parvessa on yksi tai kaksi kukkoa ja vähintään kolme-neljä kanaa kukkoa kohden. Kanoja voi olla reilusti enemmänkin, mutta siitosmunien keräämisen ajan pieni määrä yhtä kukkoa kohden on parempi. Tarhattu viiriäinen osaa pyrähdellä ja lentää pieniä matkoja ja varsinkin säikähtäessään se voi jopa satuttaa itsensä. Sopivin häkin korkeus tämä huomioiden lienee noin 60 cm. 

Häkki on hyvä olla pohjapinta-alaltaan reilun kokoinen, esim. 120 x 60 cm noin kymmentä lintua kohden, vaikka laki salliikin suuremman eläintiheyden. Häkin viihtyisyyttä voi lisätä kasveilla, kivillä, silloilla, piilopaikoilla jne. Kätevintä on asettaa häkki seinälle niin, että sen ääressä työskentely on itselle helppoa ja mukavaa. Häkki on helppo rakentaa itse puurimoista ja pienisilmäisestä verkosta niittipistoolin avulla. Pehkuksi käy esim. turve, puru tai morttiröpö. Kylpyä varten tulisi olla tarjolla hienojakoisempaa ainesta, kuten hiekkaa. 

Ruokinnan perustana on kanalinnuille tarkoitettu rehu sekä poikaskalkki ja hiekka vapaasti tarjottuna. Lisäksi viiriäisille tarjotaan viljatuotteita ja erilaisia siemeniä. Tuorerehuksi käy talvella salaatti ja kesäaikaan esim. ruohosilppu, vesiheinä ja voikukan lehdet. 

Mukavaa puuhaa viiriäisille saa tarjoamalla nokittavaksi omenan puolikkaita tai tuorekurkun paloja.  

Viiriäistipujen hoito

Vasta kuoriutuneet tiput ovat erittäin arkoja kylmälle ja vedolle. Paras onkin valmistella niille suojaisa ja lämmin tipula, johon ne siirretään suoraan hautomakoneesta. Tipulassakin paras lämmönlähde on lamppu, jonka lämmöstä tiput voivat vähitellen totutella viileämpään osaan.

Viiräistipuja ruokitaan ensin keitetyllä ja hienonnetulla kanamunan keltuaisella ja murskatuilla kaurahiutaleilla. Ruokalistaa laajennetaan heti rehulla, hiekalla ja  kalkilla, mutta kaiken täytyy olla pieneksi jauhettua. Vesi tarjotaan niin pienestä automaatista, että tiput eivät voi hukkua.  

Viiriäisenmuna ja -liha

Viiriäisenmuna on pieni ja kaunis, väriltään vihertävä ruskeilla kuvioilla. Kuoren väri vaihtelee valon määrän mukaan. Munia käytetään kananmunan tapaan, yhden kananmunan voi korvata noin neljällä-viidellä viiriäisenmunalla. Kokonsa ja kuorensa värin ansiosta munat sopivat erityisen hyvin coctailpaloiksi, salaatteihin ja voileiville. 

Viiriäisen munat ovat maukkaita ja ravintosisällöltään kananmunaa rikkaampia - mm. rautaa ja B-vitamiinia on moninkertaisesti. Viiriäisen munat ovat lähes kolesterolittomia ja ne myös sopivat joillekin kananmuna-allergikoille.

Viiriäisen liha on herkullista ja arvostettua, tosin yhtä ateriaa kohden täytyy varata useampi lintu.