Maatiaiskana

Alhon kanta

Alhon kanta on saanut nimensä kärköläläisen Pentti Alhon mukaan. Ensimmäiset yksilöt hänelle tulivat 1970 - 80 - lukujen vaihteessa. Alun perin kanat olivat kuitenkin "Seiskarin kantaa" eli Savitaipaleelta lähtöisin olevaa ainesta. Eläinten väritys oli tullessa ruskeavoittoinen, mustaa ei esiintynyt. Höyhenpeite saattoi olla myös kauttaaltaan pilkullinen. Jalat olivat yleensä kovasimen harmaat.

Kannassa tehtiin värivalintaa, jonka johdosta yleissävy nyt on vaaleampi tai punavoittoinen. Alhon kantaa saatetaan kutsua myös nimillä "Alhon keltainen" tai "punainen itäsuomalainen". Alhon kanta poikkeaa selvästi Savitaipaleen kanasta, jonka kanssa sillä kuitenkin lienee yhteinen tausta. 

Alhon kannan kukot ovat tyypillisimmillään kirjavia tai valtaväriltään ruskeita tai punaisia. Mustia ja jopa harmaita tai vaaleita yksilöitäkin löytyy. Kanat ovat yleisimmin täysin tai valtaväriltään ruskeita tai punaisia, mutta kirjavia tai vaaleita löytyy myös huomattavasti. Harmaita tai mustia kanoja on vähän.

Maatiaiskanoista Alho on MTT:n tilastojen mukaan kolmen ahkerimman munijan joukossa ja hautovia kanoja on noin joka kolmas. (Itselläni hautovia on lähes 90 %.) 

Maatiaiskanan lajinmukaiset tarpeet 

Maatiaiskanalle tulee suoda niin luonnollinen ja vapaa elinympäristö kuin mahdollista. Niillä tulee olla mahdollisuus toteuttaa sisäsyntyisiä tarpeitaan.

• Vapaa liikkuminen on normaalin laumahierarkian kehityksen edellytys. Liikkuminen edistää myös luuston ja lihaksiston kuntoa.
• Kana kaipaa oman lajinsa seuraa, mutta pitää myös mielellään etäisyyttä toisiin yksilöihin esimerkiksi ruokaillessa.
• Kana on luonnossa rottunut etsimään ravintonsa maasta. Myös kesykana kuopsuttaa mielellään, vaikkei sillä ravinnonpuutetta olisikaan. Kuopsuttelu hoitaa myös kynsiä.
• Kana vetäytyy munimaan omaan rauhaansa, mikäli tämä vain on mahdollista.
• Yöksi on turvallista nousta ylös orrelle tai puun oksalle
• Kuivassa maapohjassa kylpeminen puhdistaa höyhenpeitettä liasta ja syöpäläisistä
• Sukiminen ja venyttely sekä siipien räpyttely rentouttaa
• Lisääntymistoimintoja (parittelu, hautominen, jälkeläisten hoito) pääsevät vain harvat kanat nykyään toteuttamaan. Maatiaiskanalassa ne ovat välttämättömiä suvun jatkumiseksi

[teksti: Maatiainen ry]

Parven koko ja kukon merkitys parvessa

Kanan lajinmukaisiin tarpeisiin kuuluu ehdottomasti, että kanaparvessa on myös kukko. Kukon tehtävä on pitää parvi "kurissa ja järjestyksessä", hallita parven omaa reviiriä, ohjata vapaana ulkoilevaa parvea, valmistella kanoille muninta- ja haudontapesät, etsiä ja tarjoilla ruokaa sekä varottaa ja suojella pedoilta ja muilta vaaroilta. 

Käytännössä kukko näyttäisi vastaavan parven päivärutiineihin kuuluvista kylpyhetkistä, ruokailusta ja sukimisesta aina yöpuulle nousemiseen saakka. Vaaran uhatessa kukko on valmis jopa uhraamaan oman henkensä saadakseen parvensa turvaan.

Kanat munivat myös ilman kukkoa, mutta kukko tarvitaan siittämään munat niin, että niistä tulee tipuja. Siitosta ajatellen sopiva parven koko on 4-6 kanaa yhtä kukkoa kohden. Yksi yhdyntä hedelmöittää useamman munan. 

Kanat ovat laumaeläimiä, joille luontainen parven koko on noin 5-20 kanaa ja muutama kukko. Suurissa ryhmissä kanat eivät enää pysty tunnistamaan toisiaan, jolloin kanayhteisölle tärkeän arvojärjestyksen muodostuminen ei onnistu ja häiriökäyttäytyminen yleistyy.

Eläintiheys

Aikuisia kanoja tai kukkoja suositellaan maatiaiskanalaan 4 - 5 kpl /neliömetri. Laumaeläimenä kanaa kaipaa lajitoverin läheisyyttä. Läheisyys luo myös lämpöä.

Maatiaiskanala on vedoton ja kuiva. Kuivikepohjaa on vähintään puolet lattiapinta-alasta, toinen puoli voi olla verkkopohjaa (lantalaatikko) tai orsi-ritilätasoa. Orsia, juoma- ja ruokintalaitteita on riittävästi sijoitettuna tasaisesti koko pinta-alalle. Kanojen kylpeminen tapahtuu joko kuivikkeessa tai kylpylaatikossa, jossa on hietaa tai turvetta (joskus myös tuhkaa, joka ehkäisee syöpäläisiä). Muninta- ja hautomapesiä (mieluiten yksilöpesiä) varataan 1 pesä / 4 kanaa kohden. Pesät sijoitetaan siten, ettei pesän suulle osu suoraa valoa. Ikkunaseinällä on hyvä sijoituspaikka.

Kanalasta on kulkuyhteys laitumelle, joka on ainakin osin kasvillisuuden peittämä ja siellä on varjopaikkoja. Varaa laidunta vähintään 2 neliömetriä eläintä kohden. Ympärivuotiseen ulkoiluun soveltuu katettu, sorapohjainen jaloittelutarha. Laitumen aitaaminen on tarpeen petoeläinten vuoksi. Verkkoaita on perustettava maan sisään ja saatetaan myös peittää verkolla petolintujen takia. Eri kanakantojen pitäminen samalla laitumella edellyttää, että kannat on merkitty.

[teksti: Maatiainen ry]

Maatiaiskanoja voi pitää myös vapaana pihapiirissä, sillä niiden reviiri on suhteellisen pieni. Tällöin tietysti riski esim. petoeläintuhoista saattaa kasvaa.

Lämpötila maatiaiskanalassa

Aikuisille kanoille suositellaan eläinsuojelulaissa +15 – 20 ºC lämpötilaa, mutta maatiaiskanat ovat saaneet tottua ilmastossamme alhaisempiin lämpötiloihin. Liian lämpimässä saattaa maatiaiseläimien sopeutumiskehityksen suunta muuttua, joten maatiaiskanalan lämpötilaksi riittää + 5 - 10 ºC. Vähimmäisvaatimuksena voidaan pitää, ettei juomavesi jäädy. Ääritapauksissa, lämpötilan laskiessa pakkasen puolelle on eläinten juomavesi annettava lämpimänä. Kova pakkanen aiheuttaa pysyviä vaurioita, jolloin harja ja varpaat paleltuvat.

[teksti: Maatiainen ry]

Maatiaiskanala on ikkunallinen

Päivänvalo ulottuu lattiaan saakka ja on kaikkien yksilöiden ulottuvilla. Kana tarvitsee muniakseen 14 - 16 tuntia valoa. Kanalassa on käytettävä 24 tunnin valaistusrytmiä siten että vuorokauteen sisältyy riittävän pitkä pimeä jakso.

Maatiaiskanalla on oltava yhteys vuoden- ja vuorokaudenaikoihin. Näin sopeutumiskehitys jatkuu entisen suuntaisena. Luonnon oman rytmin mukaisesti valon määrä on keskikesällä huipussaan ja sydäntalvella alimmillaan. Ilman keinovaloa loppuu muninta loka-marraskuulla, seurauksena sulkasato, joka on luonnollinen jakso kanan elämässä. Sydäntalven valaistuksi ajaksi riittää (säilytystoiminnan kannalta) kymmenen tuntia. Pelkällä luonnonvalollakin tullaan ikkunallisessa kanalassa toimeen, mutta tällöin munimaton aika venyy kuukausien mittaiseksi.

[teksti: Maatiainen ry]

Kana on kaikkiruokainen

Kana on kaikkiruokainen. Luonnossa sen ravintoa ovat siemenet, madot, hyönteiset ja toukat. Kotoisen kanamme rehu on 60 -70 prosenttisesti viljaa, pääasiassa ohraa ja kauraa. Vahvoja valkuaisrehuja vältetään, koska ne kiihdyttävät elintoimintoja, kuten kasvua ja munintaa. Osan rehusta on kuitenkin hyvä olla eläinperäistä, ettei kanalle tule puutetta välttämättömistä aminohapoista, valkuaisaineen rakenneosista. Kalkkia ja karkeaa soraa pidetään tarjolla erillisissä astioissa. Juomavesi vaihdetaan päivittäin.

[teksti: Maatiainen ry]

Kotitarvekanalassa kanoille voi syöttää monenlaisia keittiöjämiä, kuten vihanneksia, hedelmiä ja keitettyjä juureksia, keitettyä makaroonia, leipää, pullaa ja leivonnaisia, hapanmaitotuotteita jne. Ruokailun lisäksi näistä on helppo kehittää kanoille puuhasteltavaa: puolikkaasta kaalista tai omenoista riittää touhua pitkin päivää samoin kuin esim. kokonaisesta ranskanleivästä. 

Kanoille ei saa antaa avokadoa, joka on niille myrkyllistä eikä raparperia, joka heikentää kalkin imeytymistä. Lisäksi sipulit suurina määrinä voivat aiheuttaa anemiaa, joka kanoilla on tappava myrkytystila. 

Terveydenhoito

Maatiaiskanalassa noudatetaan yleisiä siipikarjanhoidon hygieniasääntöjä. Pieni yksikkökoko, alhainen eläintiheys ja hyvä ilmanvaihto vähentävät yleisiä kanasairauksia. Poikasia tuottavien yksiköiden on hyvä ottaa säännöllisesti salmonellakoe. Eläimiä tarkkaillaan päivittäin.

[teksti: Maatiainen ry] 

Yleisimpiä sairauksia harrastekanalassa ovat virustauti Marek, joka voi aiheuttaa kuolemantapauksia sekä kalkkipunkin aiheuttama kalkkijalka, joka on kiusallinen ja helposti leviävä vaiva. Lisäksi vaivaa voivat aiheuttaa erilaiset sisä- ja ulkoloiset. 

Newcastlen tauti on yksi vakavimmista siipikarjalla esiintyvistä tarttuvista taudeista. Newcastlen tautia esiintyy ympäri maailmaa. Suomessa on siipikarjalla todettu Newcastlentautia kalkkunoissa vuonna 2004. Viimeisin tautipurkaus on kuluvalta kesältä (2008), jolloin tautia löytyi useista kyyhkyslakoista. (Lisätietoa)

Kanojen hankinta

Ennen kanojen hankintaa on syytä varmistaa, onko se asuinalueellasi sallittua. Yleensä taajaman ulkopuolella hankinnalle ei ole mitään estettä, mutta kysy asia kuntasi maatalousneuvojalta. Kohteliasta on myös kysyä rajanaapureilta lupa eläinten hankintaan. (Kaikki eivät halua herätä kukonlauluun.)  

Maatiaiskanat on varminta ostaa säilyttäjiin kuuluvalta kanalanpitäjältä, jos haluaa varmistaa kannan puhtauden. Säilyttäjistä saa halutessaan listan MTT:n yhteyshenkilöltä. Lisäksi myytäviä kanoja löytää helposti harrastajien keskustelupalstalta Munanetistä (linkit alla).

Kiinnitä kasvattajan luona huomiota siihen, että tilat vaikuttavat siisteiltä ja kanat puhtailta ja terveiltä ja höyhenpuku ehjältä. Voit samalla varmistaa, että kanat todella elävät niiden luontaiset tarpeet huomioivassa ympäristössä.

Kanojen käytös voi vaihdella arasta uteliaaseen ja hyvinkin äänekäs kuorokaakatus voi säestää vieraan henkilön kanalakäyntiä. Sen sijaan ihmisiä kohtaan hyökkäävästi käyttäytyvää kukkoa en ainakaan itse ostaisi tai ottaisi vastaan.   

Kysele kanojen terveydestä ja sairauksista. Hyvä olisi myös varmistaa, onko tilalla tehty salmonellatestaus sekä kysyä sen tulos. Vakavien tautipurkausten aikana siipikarjan ostoa, myyntiä ja kuljetusta tulisi mahdollisuuksien mukaan välttää.  

Kanalan rakentelu

Lattiakanalaksi käy monenlaiset pihapiirin rakennukset: vanha sauna tai aitta, navetta tai talli tai vaikka työmaaparakki. Ennenkin eläinsuojana toiminut tila on hyvä desinfioida esim. Virkon S liuoksella. Talviasumuksen tulee olla lämpöeristetty niin, että lämpötila pysyy noin +5 asteen tuntumassa eikä kovillakaan pakkasilla laske nollan alapuolelle.

Muniakseen kanat tarvitsevat valoa, joten ikkunat ja miellyttävät (päivänvalo-) valaisimet ovat tarpeen. Talviaikaan valon määrää kuitenkin vähennetään, jotta kanat saavat pitää sulkasatonsa ja munintataukonsa. Näin ne pysyvät terveinä ja ovat pitkäikäisempiä.

Lattiaksi käy niin maalattia kuin betonikin (ja moni muu rakenne). Kestopehku on helppohoitoinen: pohjalle laitetaan hyvin kosteutta imevä turve, päälle purua, olkisilppua ja/tai kuivia puiden lehtiä. Pehku saa olla ainakin 20 cm paksuinen. Päivittäin tai viikottain siivotaan vain enimmät ulosteet (tasoilta yms.) ja laitetaan silloin tällöin puhdasta ainesta pehkuun. Varsinainen pehku vaihdetaan kerran vuodessa. Tällainen pehku tuo myös lämpöä kanalaan talven aikana, kun se laitetaan "kypsymään" hyvissä ajoin ennen syksyn ensimmäisiä pakkasia. 

Orsiksi käyvät pyöreät paksuhkot (sormet eivät yllä ympäri) oksat tai seipäät. Niitä on hyvä olla parissa tasossa ja on toki varmistettava, että kaikki yksilöt sinne mahtuvat vaivatta. Varmista lisäksi, että kanat pääsevät orrelle helposti. Maatiaiset ovat aika hyviä lentämään pieniä pyrähdyksiä, mutta orrelle nousussa ne mielellään käyttävät tikkaita tai siltaa. Orsien alle voit laittaa tason, josta enimmät ulosteet on helppo siivota pois. 

Pesäksi käyvät monenlaiset rakennelmat (kota, mökki) tai valmiit rakenteet kuten puulaatikko tai hylly, maitolaatikko, vanha sähköuuni tai helposti vaihdettavat kyljellään olevat pahvilaatikot.

Pesään laitetaan reilusti puhdasta olkea tai heinää ja vaihdetaan ne aina haudonnan jälkeen tai kun ne likaantuvat tai muuten vain pari kertaa vuodessa. Pesä sijoitetaan sille seinustalle, mistä valo tulee. Tällöin pesä jää mukavan hämäräksi. Jos valoa tulee sinne liikaa, eteen voi laittaa verhon, jonka kanat kyllä osaavat sivuuttaa. Nosta pesät irti lattiatasosta ja varmista helppo pesään pääseminen laittamalla oviaukon eteen pieni orsi tai silta.

Kanat kylpevät hyvässä pehkussa itse valitsemassaan paikassa. Voit kuitenkin yhteen nurkaan varata kylpypaikan, jossa lisäät pehkuun hienojakoisia aineksia, kuten hiekkaa ja tuhkaa. Tuhka ennaltaehkäisee myös ulkoloistartuntoja.

Ruokinta-alueella pehku voi olla hyvin ohut tai sitä ei ole juuri lainkaan. Ruokinta-alueen voi myös nostaa irti lattiatasosta, ikään kuin pöydälle. Näin ruoka-astiat pysyvät puhtaampana, kun kanat eivät kuopsuttele sinne puolta pehkua sekaan. Monenlaiset automaatit helpottavat ruokintaa ja niitä voi myös itse rakentaa. Puhtaana pysyvän juomapaikan saat myös autonrenkaasta ja emalivadista.  

Toistuvat hoitotoimet

Kanojen ns. "pakollinen" päivittäinen hoito on helppoa: niille vaihdetaan raikas vesi, lisätään rehua ja heitellään kauraa nokittavaksi. Mutta usein niiden kanssa saa aikaa kulumaan tuntikausia, kun syöttelee herkkuja, rakentelee ja puhdistaa pesiä, tasoja ja orsia ja yksinkertaisesti vain seurailee niiden touhuja. 

Kanat ovat mainion seurallisia ja uteliaita. Ne oppivat helposti tulemaan hoitajaansa vastaan, syömään kädestä, hyppäämään polvelle jne. Kun jotakin uutta tapahtuu - vaikka vain toisi niille uuden pesän tai puhdasta pehkua - riittää kanoilla touhua ja toimintaa vaikka kuinka ja ääni on sen mukaista! 

Mitä siitä saa?  

Harrastekanalasta saa tietysti omia, varmasti eettisesti tuotettuja onnellisten kanojen tuoreita munia. Halutessaan saa myös hyvän elämän eläneen kukon lihaa. Lisäksi kanoista saa ihania, eläviä pihakoristeita, jotka luovat maatalon pihasta satumaisen kauniin. 

Jos antaa kanojen hautoa, saa kokea uuden elämän syntymisen ihmeitä, seurata kanaemon sydäntäriipaisevaa hoitoviettiä ja poikasten uskomattoman nopeaa kasvua. Myös kukon käytöksen seuraaminen on opettavaista: se on todellinen herrasmies, joka antaa jopa henkensä parvensa edestä.

Kanalaharrastuksesta saa usein myös elämäntavan, jatkuvasti laajenevan harrastuksen sekä uusia samanhenkisiä ystäviä.  

Linkkejä ja lisätietoa kanoista

Tavoitteena terve ja hyvinvoiva kana

Kanojen pidolle asetettavat eläinsuojeluvaatimukset  

Siipikarjaliitto

Munanetti: siipikarjaharrastajien keskustelufoorumi

Maatiaiskanalan vuosi: maatiaiskanaharrastajan kotisivu

Maatiainen ry

MTT: Suomalaisen maatiaiskanan säilytysohjelma