Ankka 

Ankka (Anas platyrhynchos domestica) on sinisorsasta kesytetty ja kotieläimeksi jalostettu vesilintu, joka on yleensä lentokyvytön. Ankkaa on todennäköisesti alettu kasvattaa Kiinassa yli 2000 vuotta sitten ja niitä on myös kasvatettu Rooman valtakunnassa ainakin jo 100 jaa. 

Ankan keskimääräinen koko on noin 1,8-2,7 kg. Ankka saavuttaa sukukypsyyden 5-6 kuukauden ikäisenä. Haudontavietti saattaa munintaan jalostetuilta roduilta puuttua usein kokonaan.

Ankalla on räpylät ja sen kävely on puolelta toiselle keinuvaa vaappumista. Se ei mielellään hyppää, mutta on tarvittaessa siipien räpyttelyn kera yllättävän ketterä esim. ylittämään esteitä. 

Ankka ääntelee erilaisia kvaak-ääniä, joista suurin osa on miellyttävällä korkeudella ja aika hiljaisia.

Ruokinta  

Ankat ovat melko vaatimattomia ruokansa suhteen. Ankan perusruuaksi käy hyvin puolitiivisterehu kuten Punaheltta, jota täydennetään kauralla, kaikella vihreällä kuten ruoho ja salaatti sekä kotiruualla kuten erilaiset puurot, leseet, hiutaleet ja jauhot, vaalea leipä veteen liotettuna, pasta eri muodoissaan, vihannekset kuten kurkku ja tomaatti hyvin pilkottuna ja juurekset, esimerkiksi keitetty porkkana ja peruna sekä jotkut hedelmät kuten raastettu omena. Myös viili ja piimä käyvät, varsinkin kasvaville ankanpoikasille. Herkkuja voi kyllä löytyä maissista muikkuun, riippuen mille ankkansa opettaa.

Koko kesäkauden ankka voi "laiduntaa", eli syödä maasta niin kasveja kuin pieneliöitäkin. Jos halua riittää, voi ankan proteiinintarpeesta pitää huolta metsästämällä sille kastematoja ja etanoita.

Lisäravinteina ankka tarvitsee kalkkiraetta (varsinkin naaraat munimista ajatellen) sekä hiekkaa.  

Elinympäristö

Ankkojen ulkolaidunkausi kestää koko sulan veden ajan.  Silloin ankoilla on syytä olla lampi, laidun sekä sateen- ja tuulensuoja, jossa myös pesä munintaa varten. (Vesilintujen ulkonapitokiellon vuosittaiset määräykset tulee kuitenkin huomioida.) Tosin ankkarouva kyllä keksii itsekin paikan pesälleen, jos haudontainnostus iskee..

Sisätiloihin ankat siirretään pakkasta karkuun. Tilaa tulee olla niin paljon, että ankat mahtuvat levittämään siipensä. Sisätiloissa tulee olla kuiva alue, jossa on pesä. Kuivikkeena on hyvä käyttää esim. reilusti turvetta, purua ja olkea. Lisäksi on käytännöllistä olla erilliset "kosteat tilat", jossa on vettä vähintään vadeissa ja sankoissa tai jos mahdollista, ammeessa tai altaassa. Näiden ympäristö ei pysy kuivana, joten paras vaihtoehto olisi lattiaviemärillinen tila.

Ankkojen ulkokautta voi myös jatkaa läpi leudon talven, kun käytettävissä on suojaisa tila reilulla pehkulla. Tietysti ankkojen hyvinvointia on päivittäin seurattava ja siirrettävä ne sisätiloihin, mikäli ne palelevat tai pakkaset yltyvät sietämättömiksi. Myös jalkojen paleltumista on varottava.

Vesi ja peseytyminen

Vesi on ankoille välttämätön ja niiden on saatava vähintään huuhdella silmänsä vedessä säännöllisesti. Tietysti ne vesilintuina myös nauttivat uimisesta, peseytymisestä ja vedessä tapahtuvasta ruuan etsimisestä.

Päästessään yhdessä veteen, pariskunta ensin parittelee. Jos uros ei heti "ymmärrä" tehtäväänsä, naaras näykkii uroksen niskahöyheniä. Parittelun aikana uros ratsastaa naaraan selässä ja näyttääkin, että naaras painuu lähes kokonaan veden alle. Onnistunut parittelu onkin melkoista tasapainoilua eikä nuori uros siihen välttämättä pysty.

Varsinainen peseytyminen on aina yhtä viihdyttävää seurattavaa. Ankka on puolisukeltaja, mutta sukeltelun lisäksi se kallistelee puolelta toiselle, heiluttaa siipiään ja pyrstöään vedessä ja voit vain arvata, miten vesi roiskuu! Samalla ankka puhdistaa höyhenpeitettään nokallaan. Lisäksi ankka osaa uidessaan rapsuttaa päätään räpylällä. =o)

Pesun jälkeen tietysti kuivatellaan, mikä tapahtuu siipiä räpyttelemällä sekä puristamalla nokalla vedet pois höyhenpuvusta höyhen kerrallaan. Tällöin vettä valuu uskomattomat määrät alustalle, jossa kuivaaminen tapahtuu.  

Muninta

Munat ovat hiukan kananmunaa suuremmat ja ne soveltuvat hyvin esimerkiksi leivontaan. Ankat munivat tyypillisesti pitkiä sarjoja (20-40 viikkoa ilman taukoa) ja intensiteettiin on helppo vaikuttaa ruokinnalla ja valaistuksella. Sulkasato katkaisee muninnan, mutta tauko on lyhyt.

Eräät munintaan jalostetut rodut (Khaki Campbell, Tsaiya, Indian Runner) voivat munia 200, jopa 300 munaa vuodessa. Nämä munijarodut ovat tavallisesti pienikokoisempia kuin liharodut, poikkeuksena Pekingin ankka, joka, vaikka onkin liha-ankaksi jalostettu, on myös hyvä munija. Käytännössä ankka näyttäisi munivan noin viisi munaa viikossa.

Perheen perustaminen

Ankka näyttää viihtyvän hyvin pariskuntana. Toki yhdellä uroksella voi olla myös useampia naaraita. Uros selvästi ohjailee tapahtumia ja vartioi munivaa naarasta sekä pesää. Jos antaa ankkojen kerätä munia pesään, uros käy kääntelemässä ja peittelemässä munia, ennen kuin ankat poistuvat pesän läheisyydestä. Pesä on maassa oleva pyöreä, yllättävän syvä "kulho", johon mahtuu helposti parisenkymmentäkin munaa. Ennen haudontaan ryhtymistä pesä kerätäänkin täyteen munia. Haudonnan hoitaa naaras ja haudonta-aika on neljä viikkoa.

Vahvistamaton tieto on, että urosankka saattaa vahingoittaa poikasiaan niiden kuoriuduttua, joten urosankka voi olla syytä eristää kuoriutuvien poikasten luota.

Toistuvat hoitotoimet

Ankoilla tulee olla tarjolla raikasta vettä ja riittävästi niille sopivaa ruokaa. Tämä vaatinee yleensä vähintään kerran tai kaksi kertaa päivässä tapahtuvan tarkastuksen.

Sisäkauden aikana pehku kostuu ja likaantuu helposti. Jo viikon-parin kuluessa tilat alkavat haista, jos niitä ei puhdista. Kätevää on keräillä enimmät ulosteet lähes päivittäin ja lisätä pinnalle purua ja/tai olkea. Tämän lisäksi on syytä esim. viikoittain tehdä suurempi samansisältöinen siivous. Parin kuukauden välein on hyvä tyhjentää pehkua niin paljon, että alta paljastuu kuiva puru tai turve ja täydentää takaisin uusilla, puhtailla pehkuilla. Näin tilat pysyvät puhtaina ja itsellekin miellyttävinä.

Mitä siitä saa?

Ankat ovat seurallisia, hellyyttäviä ja viihdyttäviä eläimiä. Puutarhassa ne auttavat pitämään etanat kurissa. Lisäksi niiden munat ovat erinomaisia leivonnassa. Myös ankan liha on arvostettu herkku.

Linkkejä ja lisätietoa ankoista

Tavoitteena terve ja hyvinvoiva ankka

Ankkojen pidolle asetettavat eläinsuojeluvaatimukset

Munanetti: siipikarjaharrastajien keskustelufoorumi

Ankkojen hoito: harrastajan ankanhoito-ohjeita

Ankkaharrastajan sivut: kesäinen kuvasarja ankkojen elämästä

Siipikarjaliitto: ankanlihan tuotanto

Lisäksi kirja: Veden aateliset, kesyjen vesilintujemme hoito-opas (Miriam Soledad Ramirez - Kaarina Valoaalto, 1997)